24. helmikuuta 2019

Start up -yrittäjän elämää

Miksi yrittäjyys on aina kiehtonut?


Vuonna 2015 blogin aloittaessani sijoitussalkussa assettilajeja oli 2; 1.) Pörssiosakkeet ja 2.) sijoitusasunnot.

Viimevuosina tämä joukko on täydentynyt kolmannella assettilajilla eli 3.) listaamattoman yrityksen osakkeet (tapauksessani eräs start up-yritys). Assettilajit liittyvät hajauttamisen filosofiaan, josta olen tehnyt blogikirjoituksen aiemmin. Ajattelin avata tässä kirjoituksessa taustoja start up:iin lähtemiselle, kokemuksia ja tuntoja start up -yrittämisen arjesta sekä yleensä siitä mitä hienoa ja mitä vähemmän mairittelevaa yrittämiseen liittyy.

Tulen julkaisemaan erillisen bloggauksen myöhemmin elämääni sijoittajana (ja joissakin tapauksissa myös ihmisenä) eniten mullistaneista kirjoista, joista ensimmäisiä oli parikymppisenä hyvän ystäväni neuvosta lukemani Robert Kyosakin klassikkoteos Rich dad poor dad. Suosittelen jokaista asuntosijoittamista harrastavaa tai sen aloittamista pohtivaa lukemaan tuon kirjan yhtenä ensimmäisistä teoksista. Kirja on ohut ja helppolukuinen. Kirjan sanoma linkittyy vahvasti syyhyn, miksi päätin lähteä start uppiin mukaan kun tilaisuus hyvien ystävieni kautta siihen tarjoutui.

Kyosaki kuvaa teoksessaan miten erilaiset opit hän sai omalta isältään ja hyvän ystävänsä isältä elämän varrelle; Siinä missä oma isä suositteli poikaansa lukemaan arvostettuun yliopistotutkintoon ja tavoittelemaan pitkää uraa julkisella/yksityisellä puolella kunnan/arvostetun yrityksen palveluksessa, kehotti kaverin isä käyttämään ajan toisin ja pyrkimään sijoittamaan asuntoon heti kun mahdollista. Käyttämään ensimmäistä asuntoa sijoituslainan vakuutena seuraavaan asuntoon. Sitten kolmanteen asuntoon jne.. Kirja vertailee näiden keskenään hyvin erilaisten ohjeiden lopputuloksia kirjailijan itse kokeillen kummankin isän neuvoja.

Lienee arvattavissa kumman isän neuvoja toteuttamalla herra Kyosakista tuli miljonääri.

Alla olevassa kuvassa tuhannet muurahaiset rakentavat kekoa Kuningattarelleen. Jokaisella muurahaisella on oma pieni tehtävänsä, jonka täyttämiseen muurahaisen elämä kuluu. Lopulta muurahainen kuolee keon vaan kasvaessa ja hänen tilalleen tulee seuraava muurahainen. Kiertokulku on valmis.


Näiden kryptisten alustusten jälkeen lienee paikallaan nostaa esiin keskeinen ihmetykseni aihe opiskeluajoiltani; Opiskellessani kauppatieteiden tutkintoa varten hämmennyin yliopistossa siitä, miten jokainen kurssi valmisti tulevia ekonomeja toimimaan kuin ylläkuvatut muurahaiset. Professorit antoivat ymmärtää suoraan ja rivien välistä, että ideaali polku ekonomille fuksista lähtien on seuraavanlainen: "Hanki näillä kursseilla teoreettinen osaaminen, mene töihin arvostetulle työnantajalle. Kehity työssäsi ja hakeudu urallasi arvostetun yritykseen johtotehtäviin." Nämä yritykset myös tehokkaasti brändäsivät itsensä nuorten opsikelijoiden alitajuntaan sponsoroiden niin opiskelijahaalareiden hankinnat kuin tiloihinsa tehtävät excursio-vierailutkin.

Muistan miten itsekin lähdin humuun mukaan ja rustasin työhakemuksia maisterivaiheessa yrityksiin, joissa työskentelyn ajattelin olevan hohdokasta ja kaikinpuolin tavoittelemisen arvoista. Pääsinkin töihin tällaisiin arvostettuihin pörssiyrityksiin. Olin innoissani hienoista CV-merkinnöistä ja ylpeistä sukulaisista kertoessani sukujuhlissa saaneeni sellaisen ja tällaisen kesätyön tai myöhemmin pysyvämmänkin työn näistä yrityksistä.



Samaan aikaan osa pääkoppaa kuitenkin muistutti Kyosakin terveisistä; Miksi polkea toisen oravanpyörää kun saat murto-osan polkemastasi tuloksesta omalle tilillesi kuukausipalkan muodossa ja suuri osa tuottamastasi arvosta katoaa yrityksen omistajien (Kuningatar-muurahaisen) taskuihin. 

25-vuotiaana asetinkin urakehitykselleni strategian, joka sisältää elementtejä kummastakin tulokulmasta sen sijaan, että pyrkisin rakentamaan sen perinteisen (ylipiston opettaman-), nousevan urapolun jonkun työnantajan palveluksessa eläkeikään asti:

"Hankkiudun mahdollisimman hyviin työpaikkoihin siten, että kerään minua kiinnostavilla alueilla oppia, kokemusta ja kontakteja kyseisten työpaikkojen kautta. Kun olen saanut mielestäni riittävästä kokemusta ko.alueelta, pyrin perustamaan oman busineksen tuon alueen ympärille."

--> Tavoitteenani oli siis kääntää lopulta asetelma 180 astetta siten, että huippuosaajat työskentelevät minun muurahaiskekoni eteen.

Kliseessä on perää, että muille työskentelmällä voi kyllä vaurastua, rikastua voi vain yrittämisen kautta. Verottajakin kohtelee itseasiassa kansalaisia tämän lähtökohdan kautta; yrittäjän lähtökohtainen pääomatulovero on melko pienilläkin tuloilla jo alhaisempi kuin ansiotuloja saavan työntekijän osalta. Lisäksi yrittäjä voi tehdä mitä erilaisempia vähennyksiä ja muita kikkoja verokuormansa pienentämiseksi tästä vielä edelleen. Tämä on loogista, koska on kansantalouden etu kannustaa yrittäjyydeen sillä ilman yrityksiä ei olisi kansantalouteen uusia euroja tuottavaa toimintaa tai yksityisen sektorin työpaikkojakaan. Joskus verottaja sortuu ylilyönteihin, esimerkkinä se, että jos omistat pörssiyhtiöstä yli 10% osakekannasta, saat osinkosi verotta piensijoittajan maksaessa pienestä salkustaan täyden pääomatuloveron (edelleenkin minusta käsittämätöntä!).

Yrittäjänä vaurastuminen konkretisoi ensimmäisen kerran kun myin parikymppisenä kaverini kanssa perustaman pienimuotoisen, lähinnä autotalli-firmaan kokoluokkansa puolesta vertautuvan bisneksen eteenpäin muodollisella summalla isommalle toimijalle. Tällöin tajusin ensimmäisen kerran, että yrittäjä tosiaan voi lyödä 2 kärpästä yhdellä iskulla; hankkia (yrityksen tilanteesta riippuen pienemmän tai suuremman-) palkan kuten työntekijäkin, mutta yrittäjälle tulee mahdollisuus yrityksen myynnin kautta tulouttaa myös yritystoiminta myydessään myyntivoitto taskuunsa. Tupla jackpot verrattuna työntekijään, joka ei ole kiinni työnantajansa omistuspohjassa sillä työntekijä saa yrityksestä tyypillisesti eläkkeelle siirtyessään lahjaksi pinssin tai Aalto-maljan.

Vaikka myyntivoitto oli kohtuullisen pieni, oli se silti opiskelijan vuosituloissa varsin mittava summa. Ennenkaikkea se oli ensimmäinen todellinen kokemus oman yrityksen eduista verrattuna yhtenä muurahaisena juoksemiseen.

Niin, millaista se start up-yrittäjän arki sitten on? Koska olen leipätöissä muualla ja haluan hoitaa lepätyöni erinomaisesti, jää yrittämiselle käytettävä aika kohdallani vapaa-ajalleni eli lähinnä viikonloppuihin ja roolini usein lähinnä investorina toimiseen. Kuitenkin tämä tähän astinen projekti on jo opettanut enemmän kuin moni aiempi tavallinen palkkatyöni: pienyrittäjänä hoidat kahvinkeitosta TJ:n tehtäviin kaiken itse. Olet samaan aikaan firmasi markkinointijohtaja, logistiikkajohtaja, HR-johtaja, myyntijohtaja, ostojohtaja, hallintojohtaja ja itseasiassa ihan kaikkea samaa myös asiantuntija- ja assistenttitasoilla.

Vastaat kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin 100% itsellesi; peilistä löytyy syy siihen miten suoriuduitte. Neuvoni on, että jos päätät perustaa bisneksen muiden kanssa, niin lähde yrittäjäksi vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa homma niin sanotusti toimii myös siviilielämän puolella. Tulet olemaan osittain naimisissa näiden tyyppien kanssa ja siksi suunnilleen yhteinen arvopohja, tavoitteet ja huumorintajun käsitys ovat enemmän kuin tärkeitä yhteiseen hiileen puhaltamisen kannalta. Ja tee tällöin osakassopimus selventämään tulevaisuuden eri skenaarioita. Moni ystävyyssuhde on (tosin vain kuulemieni puheiden perusteella) kaatunut yhteiseen yritykseen.

Älä suotta pelkää isojakaan askelia, mutta ota ne hallitulla riskillä. Tosiasia on, että rajallisella budjetilla ei ole varaa tehdä täysin typeriä ratkaisuja. Ennenkaikkea silloin kun rahat ovat vieläpä omia. Osittain tästä syystä julkisissa hankinnoissa tehdään vielä 2010-luvullakin uskomattomia fiaskoja esimerkkinä Länsimetron liian lyhyet laiturit tai 2000-luvun alun ministeri O-P Heinosen UMTS-kaupat, jossa poltettiin miljardeja markkoja veronmaksajien rahoja Saksalaisen ilman ostamiseen. Näitä holtittomuuksia tuppaa tapahtumaan eniten kun toimitaan rahoilla, jotka eivät ole omia ja itse ansaittuja. 

Yllättävän iso osa lottovoittajista hukkaa voittamansa miljoonat yllättävän nopeasti, mikä vaikuttaa ensin käsittämättömältä. Mutta on itseasiassa varsin loogista; jos et ole tottunut käsittelemään rahaa (et ole itse joutunut tekemään sitä) siihen astisen elämän aikana, niin et opi sitä yhdessä yössä voittopotin lunastaessasikaan. Useampi miljoona edellyttää jo aikamoisia urheiluauto- ja shamppanjabakkanaaleja kadotakseen. Olen joskus pohtinutkin, että toivottasti Veikkauksella annetaan jonkinlainen lyhyt Sijoittamisen oppimäärä varmuuden vuoksi voittajien pottia noutaessaan.

Takaisin asiaan; Olen yllä maalannut ruusuista kuvaa yrittäjäksi heittäytymisestä. Toimisin harhaanjohtavasti jos en kertoisi, ettei asia toki ole kokemukseni mukaan näin yksinkertainen ja huoleton. Ensinnäkin tuoreessa kasvuyrityksessä yrittäjänä joutuu laittamaan likoon huomattavasti enemmän kuin palkkatöissä. Päivät eivät lopu aina kello 17:00, viikonloput eivät ole vapaita ja palkallista vuosilomaa ei varsinkaan yrityksen alkuvaiheessa kerry päivääkään. Joudut todennäköisesti investoimaan suhteellisen paljon aikaa, energiaa sekä rahaasi yrittäjän taipaleella; tyypillisesti kestää pitkään, ennenkuin yrittäjänä saat investointisi takaisin, jos koskaan. Tähän liittyen ainoa neuvoni on, että vältä oman kotisi pantiksi asettamista viimeiseen asti yritykselle rahoitusta kerätessäsi. Start upissa erityisesti on suuri riski menettää sijoitettu pääoma. Siksi markkina palkitsee riskisempiin, tuoreisiin kasvuyrityksiin sijoittajat keskimäärin hyvällä tuotolla. Mutta koska riskin kääntöpuoli on aina karvas konkretisoituessaan niin start uppiin sijoittamalla myös menetät todennäköisemmin sijoittamasi pääoman verrattuna siihen, että sijoitat rahasi arvostettuihin pörssiyhtiöihin.

Yrittäjäksi ryhtyminen on riski ja edellyttää tyypillisesti hyvää stressinsietokykyä. 

Yrittäminen ei edelläkuvatuista syistä todellakaan sovellu kaikille. Lisäksi yrittäminen vaatii omanlaisen ajattelutavan, johon sisäänrakennettuna riskinottaminen on luontaista. Tosin samasta syystä oletan yrittäjyyden olevan myös teille tätä blogia lukeville sijoittajille luonteenomaisempaa kuin ihmisille keskimäärin. Tarkoitan, että on suuri joukko ihmisiä, jotka arvostavat selkeätä, kohtuullisen kapeaa työnkuvaa, kohtuullisen toimentulon tuomaa palkkaa, työsopimuksen mukaisia kohtuullisia työaikoja ja selkeitä palkallisia lomia yli sen riskinottamisen, jonka yrittäjäksi ryhtyminen edellyttää. Itseasiassa koska suurin osa suomalaisista on "tavallisia" palkansaajia ilman kohtuullista omistuspohjaa työnantajassaan, voinemme päätellä, että näin ajattelee selkeä enemmistö suomalaisista. Mikä on täysin fine.

Olen aiemminkin puhunut siitä, miten helppoa on rakentaa kalterit oman kodin ikkunoihin jos alkaa pelkäämään liikaa muutoksen mahdollisuuksiin tarttumista. Lopulta oma maailma on mahdollista kaventaa siihen pisteeseen asti, ettei uskalla enää astua oman kodin ulkopuolelle. Paradoksaalista kyllä, muutos on aina riski. Ilman riskinottamista ei voi tapahtua muutosta. Parempaan.

Hieman riippuen bisneksesi luonteesta, pahimmillaan menetyksesi ovat aikaa ja energiaa sekä jonkun verran rahaa. Osakeyhtiössä velkavastuut rajautuvat yhtiöön, ellei ole otettu henkilötakauksia. Ajattele aina mikä on pahinta mitä sinulle voi tapahtua. Yleensä sen ajatusleikin jälkeen itse olen uskaltanut ottaa riskin. Jota olen harvoin joutunut katumaan.

Voisin itse samantien heittäytyä muihinkin bisnesideoihin mukaan, kun vain keksin sellaisia/ niitä tulee tarjolle allekirjoittaneelle.




Jos sinulla on bisnesidea, aikaa ja energiaa sen testaamiseksi niin suorittelen tekemään pikavaluaation mikä yritysmuoto sopii sinulle parhaiten ja avaamaan selaimesta Patentti-ja rekisteritoimiston sivut samantien.

Ps. PRH:lla osakeyhtiön perustaminen tapahtuu helpoimmillaan tunnissa netissä ja kustantaa 350€. 

Toivottavasti tämä aihe herätti ajatuksia sinussa ja parhaimmillaan jätti ainakin pienen yrittäjyyden kärpäsen pyörimään päähän. 


24.2.2019


4 kommenttia:

  1. Kyosakin kirja on kyllä hyvä. Kaikista ei ole yrittäjiksi. Monia ei raha ja urapolut oikeastaan edes kiinnosta ja sekin on okei. Joillekkin työ on vain paikka missä käydään ansaitsemassa hieman ja pääpaino elämässä voi olla jossain itselle tärkeässä harrastuksessa vaikka sitten pienoismallien kasailu. Toisille voi ajan myötä harrastuksesta muodostua työ ja pienoismallikauppa on pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon on helppo yhtyä; jos vain mahdollista kannattaa pyrkiä tekemään siitä mistä tykkää. Muistan kuinka kauppakorkeakoulussa moni valitsi tietyn pääaineen vain koska siitä valmistuneilla oli korkein mediaanipalkka eri pääaineista. Se oli naivin hölmö peruste (ainakin jos tiedossa on joku enemmän kiinnostava suuntaus), itse uskon ihmisen kehittyvän parhaaksi luontaisesti sillä alueella jos hän on aidosti kiinnostunut. Jos taas ajattelee rahaa, niin sekin tuppaa yllättävän usein seuraamaan "sivutuotteena" sitten aikanaan intohimoa toteuttaessaan.

      Aivan oma keskustelunsa on sekin, mikä ylipäänsä on rahan merkitys siinä vaiheessa kun on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja rakkaita ihmisiä ympärillä. Tutkimusten mukaan nimittäin yllättävän pieni ja joskus jopa negatiivinen.

      Poista
  2. Yrittäjyys on kyllä ainakin nykyään minun juttu (15 vuotta sitten jos joku olisi ehdottanut yrittäjyyttä... olisin nähnyt vaan tuskaa, eli ei-minun-juttu, mutta nykyään taloudelliseen riippumattomuuteen se on kyllä ihan nappivalinta... taloudellisen riippumattomuuden kanssa toimii!!!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku on joskus sanonutkin, että palkkatöillä voi vaurastua, mutta rikastua voi Suomessa vain yrittäjänä. Varmasti oman arvoisensa blogipostaus tämä aihepiiri muuten! Kyosakilta löytyy toki muitakin hyviä kirjoja, esimerkiksi Cashflow quadrant.

      Poista