18. helmikuuta 2019

Riskin ottamisesta

Moni piensijoittaja on joskus kuullut tarinoita miten osakkeet ovat varma tapa hävitä tai miten se enon kaiman mummo hävisi omaisuutensa lamavuosina pörssissä. 

Harvemmin kuulet osakemiljonäärin kerskuvan kantakapakassa onnistumisillaan ja osinkovirroillaan. Sen sijaan on helppo törmätä puheeseen siitä, miten tuo ja tämä (ainakin tarinan kertojan mielestä-) henkilö epäonnistui sijoituksissaan. 

Yleensä näitä juttuja kuulee sitä enemmän mitä vähemmän osakesijoittamista kertojalla itsellään on taustalla. Vanhassa totuudessa "tyhjät tynnyrit kolisevat koviten" tuntuu olevan sijoittamisen(kin) suhteen perää.



Olen puhunut blogissani paljon, ja tulen vastaisuudessakin puhumaan, siitä miten elämässä kannattaa kuitenkin ottaa hallittua riskiä. Sijoitusmaailman ulkopuolella näin toimien voi käteen jopa jäädä elontietä kulkiessa pari arvokasta muistoa ja kokemusta. Sijoittamisen puolella riskin ottaminen on itseasiassa edellytys vaurastumiselle niin pelottava kuin se ajatuksena onkin. Nimittäin:

Puhtaan rahoitusteorian mukaan riski = tuotto (lue: riski on yhtäkuin tuotto).

Toisinsanoen se, että saavutetaan X määrä tuottoa edellyttää yhtä suurta riskinottoa. Riski taas tarkoittaa mahdollisuutta voittaa tai hävitä. Riskin suuruus viittaa voittamisen ja häviämisen välisen eron suuruuteen, eräänlaiseen vaihteluväliin; Mitä enemmän voit voittaa sitä enemmän voit myös yhtä lailla oletusarvoisesti hävitä. 

Instiuutiolla työskentelevä sijoitusneuvoja lyö mielellään asiakkaan eteen nipun riskiä mittaavia tunnuslukuja, joita voi tulkita eri tavoin. En mene tässä kirjoituksessa syvemmälle näiden tunnuslukujen anatomiaan koska silloin ajaudumme sivuraiteille aiheesta. Keskeistä on sisäistää riskin syvempi olemus sijoittamisessa: Riskiä on otettava tuoton saavuttamiseksi. Samalla kuitenkin hyväksyen, että myös tappion tekemisen todennäköisyys lyhyellä aika välillä kasvaa riskinoton kasvaessa. Ajatus on kieltämättä jokseenkin ristiriitainen.

Ajattelen niin, että riskiä kannattaa ottaa sitä enemmän mitä:

1.) ajallisesti pidempi sijoitushorisontti on, ja 
2.) mitä suurempaa tuottoa tavoittelee (ja siis ollen kuitenkin samalla valmis suurempiin tappiohonkin)

Nämä kaksi tekijää säätelevät riskinottohalukkuuttasi sijoituksen tekemisen tilanteessa. Karrikoiden nuoren ihmisen kannattaa siis sijoittaa suhteessa riskisemmin kuin vanhuksen, koska sijoitushorisonteissa on ajallinen ero oletusarvoisesti. Ykköstekijä on siten looginen.

Sen sijaan tuo kakkostekijä on aluksi ristiriitaisen kuuloinen, mutta lopulta looginen. 

Asia konkretisoituu ajattelemalla syvällisemmin eroa sijoittaako 10.000€ viiteen start up-firmaan vai viiteen suureen ja perinteiseen pörssiyhtiöön. Siis 2000€ per yritys.

Start uppiin sijoittamalla sijoittajalla on mahdollisuus saada suhteessa varsin suuri omistusosuus pienellä sijoitetulla pääomalla ja yhtiön 5 vuoden kuluessa kenties kymmenkertaistaessa liikevaihtonsa saada omistusosuutensa arvon nostua huomattavasti (sijoittajien valuaatiot miljoonankin liikevaihdollisen softa-alan, tuoreen start upin arvolle voivat olla helposti luokkaa 10 miljoonaa euroa). Tosin mahdollisuus start upin ajautumisesta konkurssiin seuraavan 5 vuoden kuluessa on itseasiassa varsin suuri ja realistinen. Riskit ovat suuret kumpaankin suuntaan.

Taasen suuriin pörssiyhtiöihin pääomansa sijoittanut tuskin saavuttaa missään tilanteessa 2000€ sijoitukselleen miljoonan arvoa 5:ssä vuodessa. Toisaalta on hyvin oletettavaa, ettei yksikään sijoitetuista yrityksistä ole ajautunut konkurssiinkaan. Talouden sykleistä riippuen, todennäköisesti sijoitus on kasvattanut maltillisesti arvoaan ja tuottanut jonkun verran osinkoa matkan varrella.

Esimerkit ovat äärilaidoilta ja suurin osa yrityksistä putoaa johonkin näiden kahden maailman väliin. 

Kuten olet ehkä jo huomannut, sijoitan mielelläni suuriin, tunnettuihin, hyvän brändiarvon omaaviin, nousevaa osinkoa maksaviin yhtiöihin. Viime vuosina matkaan on tullut myös start up-sijoittaminen pienessä mittakaavassa (tästä myöhemmin lisää). Profiloin itseni konservatiiviseksi, hallitun riskin ottajaksi. En missään tapauksessa äärimmäisen tuoton etsijäksi.Tämä kuvaa myös luonteenlaatuani: haluan nähdä, tehdä ja kokea, mutten ikinä ollut se lapsi joka ensimmäisenä kiipeää mäntyyn kokeilemaan kestääkö oksa. 




Sijoitusstrategiani on sekin melko tylsältä kuulostava buy and hold; Osta ja unohda, sijoita aina osingot uudestaan.

Koska 33-vuotiaana näen sijoitusteni ajallisen horistontin olevan pitkä, kymmeniä vuosia, jopa yli puoli vuosisataa, on riskinottoni aste tässä vaiheessa melko suurta. Tämä on tietoinen päätös, jota ilmentää valintani sijoittaa suuren osan tuloistani nimenomaan yhtiöiden osakkeisiin, vaikka vähäriskisempiäkin vaihtoehtoja olisi tarjolla koroista valtioiden velkakirjoihin. Itseasiassa olen viimevuosina vain kiihdyttänyt riskinottoani siirtämällä osan sijoitusasuntoihin sitoutuneista varoista pörssiin sekä panostamalla myös listaamattomaan start up -yritykseen.

Ajattelen vieläkin, että sijoitan vain sellaista rahaa joka minulla on varaa hävitä. Vaikka tiedostan hyvin, etten 99% todennäköisesti tule koskaan menettämään kaikkea sijoitettua varallisuuttani ainakaan pörssin markkinaliikkeistä johtuen. 

Tämä tyyli sopii itselleni parhaiten. Kehoitan sinua tekemään itsetutkistelua ihmisenä ja selvittämään millainen riskinottaja olet ylipänsä luonteena. Suosittelen toimimaan samalla riskiprofiililla myös sijoittaessasi. Riskiä kannattaa ottaa vain sen verran, että nukkuu yönsä rauhassa. Sijoittamisen ei pidä antaa häiritä "oikeaa elämää".

Riskin ottamisen hetkellä on tapanani käydä vielä seuraava ajatusleikki läpi: Pohdin mikä on pahinta mitä minulle voi tämän riskin ottamisen myötä tapahtua. 

Yleensä nimittäin tämän ajatusleikin jälkeen uskallan ottaa riskin. Ja yleensä jälkikäteen olen ollut tyytyväinen, että otin kyseisen riskin. 

Poikkeuksiakin on. Osakesijoittamisen puolella ikävimmät kirveen osumiset kiveen ovat olleet Norjalaisen aurinkopaneelivalmistaja REC:n osakeostot (kurssi pudonnut -98% ostohinnasta 5 vuoden aikana),  Fortum (ostanut ensimmäisen kerran v.2009 ja edelleen ostokurssi alle markkinakurssin, toki osinkoina maksanut itsensä jo takaisin), H&M (ostettu 2v sitten, tätä kirjoittaessa turskalla -40%) sekä GE (ostettu vuoden aikana parissa erässä, tätä kirjoittaessa turskalla -22%).. Tulen myöhemmin analysoimaan mitä näistä riskien realisoitumisista voisin oppia ja toimisinko kenties eri tavalla tänään. 

Lopuksi haluan vielä painottaa, ettei riskiä kannata liikaa silti liikaa pelätä, sillä;

Ihmisen on helppo rakentaa kalterit oman kodin ikkunoihin jos ei liiku kodin ulkopuolelle silläkin uhalla, että ulkona voi tapahtua mitä vaan. Hyvää ja huonoa (=riskiä).

Millainen riskinottaja sinä olet?


18.2.2019


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti