8. tammikuuta 2015

Tavoitteena taloudellinen riippumattomuus; Eläkkeelle 40-vuotiaana?


Kun sijoitustulot ylittävät menot, voi keskittyä mihin haluaa


29-vuotias kaupan alan toimihenkilö haaveilee taloudellisen riippumattomuuden mahdollistamasta eläkkeelle jäämisestä viimeistään 40-vuotiaana. Sillä ehdolla, ettei eläkkeelle ole pakko jäädä silloin 40-vuotiaana monimiljonäärinä. Tavoitteena on vapaus itse valita mitä tuolloin teen tai en tee. Tavallaan haluan  siis "ostaa" vapautta käyttää aikaa haluamallani tavalla.

Taloudelliseksi riippumattomuudeksi määrittelen tilanteen, jossa sijoituksista saatavat tulot kattavat kaikki menoni haluamallani elämäntyylillä. 40-vuoden ikäpyykin olen valinnut konkreettisia maaliksi siksi, että tarvitsen selkeitä tavoitteita matkalleni.

Katson olevani nyt sijoittaja-urani alkutaipaleella. Todellinen viisaus millä tahansa alueella karttuu vain ajan myötä. Virheitä on jokaisen tehtävä, ne ovat osa oppimisprosessia. Elämässä kohtaamme kaikki monenlaisia asioita. Ratkaisevaa on miten reagoimme niihin. On itsestämme kiinni, kuinka kauan päätä pitää hakata mäntyyn todetakseen sen olevan mänty. Loppujenlopuksi kaikki kiteytyy omaan asenteeseen; näetkö tapahtuneen lannistavana, negatiivisena asiana vai kallisarvoisena opetuksena, jonka saamisesta voi itseasiassa olla kiitollinen.

Blogissa käyn läpi sijoittamista ja rahankäyttöä yleisesti. Osakesäästämisen aloitin 22-vuotiaana kesätyörahoilla ja ensimmäisen asunnon ostin 25-vuotiaana. Matkan varrella mainitsen omia ohjenuoriani, joita noudatan aktiivisesti omissa sijoituksissani. Hajautan sijoitussalkkuni eri varallisuustyyppeihin, joita ovat pörssiosakkeet ja niitä ryydittävät asunto-osakkeet. Olen valinnut työkaluikseni nimenomaan asunnot ja osakkeet, koska vain nämä alueet koen hallitsevani riittävän hyvin sijoittaakseni niihin.


Sijoittamisen filosofiaa


"Haluanko työskennellä rahan vuoksi vai antaa rahan työskennellä minun vuokseni?"

Sijoittamisen filosofiana allekirjoittaneella on suuren puron rakentaminen pienistä virroista. Pyrkimys työllistää passiivisena lojuvat varat, sillä varallisuuden tulisi tuottaa koko ajan uutta varallisuutta (aktiivista tulovirtaa). Toimia "rahanteko"-koneena. Varallisuudesta mahdollisimman suuren osan pitäisikin kuulua henkilökohtaisessa taseessa sijoitusten alle. Uskon rahantekemisessä yksinkertaisiin ohjenuoriin. Sijoittajan paras hyve on kärsivällisyys, jolla viittaan ennenkaikkea malttiin antaa korkoa korolle -efektin tehdä töitä rauhassa. Korkoa korolle -efektistä lisää myöhemmin.

Jokaisen vaurastumisesta haaveilevan kannattaisi aluksi pohtia millaisen rahantekokoneen itselleen rakentaa. Mitkä ovat ne koneen osat, jotka taikovat juuri sinun sijoitussalkussasi uutta varallisuutta? Yksinkertaisimmillaan voisi sanoa, että sijoittamisen ja ansiotyön perustavanlaatuinen ero on siinä, että ensinnämainitussa tienaat vaikka nukkuisit.

Allekirjoittaneen sijoitusporftolio muodostuu 8.1.2015, tätä blogin ensimmäistä julkaisua kirjoittaessa, 3,5 sijoitusasunnosta sekä 51.996,00€ arvoisesta osakesalkusta (Nordnet). Omaa, puoliksi vielä asuntolainoitettua kotia en laske sijoitukseksi (koska se ei tuota aktiivista kassavirtaa).



Varallisuuden olen luonut toimimalla opiskelijana suurimman osan aikuiselämästäni. Siksi tulen blogissa käsittelemään verrattain paljon sijoittamista nimenomaan pienillä tuloilla elävän (opintotuki+asumislisä on verojen jälkeen nettona 469e/kk) näkökulmasta; Miten koota tuloihin ja sijoituksiin nähden suuri ja tuottava sijoitussalkku? Opiskelijana törmäsin seuraavanlaisiin väitteisiin:

"Opiskelijana ei ole varaa kuin nuudeliin, ei silloin voi sijoittaa."
"Ei ole mahdollista, ei varsinkaan ilman opintolainaa."

Avaan myöhemmin miten edellä olevat asiat ovat itseasiassa mahdollisia kaikille, koska ne olivat mahdollisia minullekin. Ilman perintöjä tai muutakaan mittavaa rahallista tukea. Koulutukseltani olen ekonomi ja valmistuttuani kaksi vuotta sitten siirryin vakituisesti työelämään, sitä ennen taustalla vuoden asepalvelus, välivuosi, kesätöitä (joka kesä) ja opiskelua ulkomaanvaihtoineen.

Ainiin, yksi juttu vielä.. Talousuutisointia seuraamalla iloisempikin luonne masentuu. YT-uutiset myyvät lehtiä paremmin kuin rekrytointi-uutiset. Olen kuitenkin huomannut todellisilta rahamiehiltä (-ja naisilta) löytyvän yhden yhteisen ominaisuuden: optimismin. He ovat uskoneet tulevaisuuteen ja investoineet kun muut ovat pelänneet.

Jotkut pelkäävät koko elämänsä, mutta silloin ei ole oikeutettua kadehtia niitä, jotka ovat tienanneet olemalla rohkeita. No pain, no gain.

Olen siis vasta nyt aloittanut todella ryydittämään varallisuuden kasvua mm. säännöllisten ansiotulojen avulla. Korostan, että sijoittaminen on minulle ennenkaikkea rakas harrastus.



Tervetuloa mukaan matkalle tähtiin!



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti